← Psalms (78/150) → |
1. | Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille. |
2. | Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia. |
3. | Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet, |
4. | sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt. |
5. | Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa, |
6. | että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa. |
7. | Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin. |
8. | Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle. |
9. | Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä. |
10. | Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan, |
11. | vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti. |
12. | Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla. |
13. | Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi. |
14. | Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt. |
15. | Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä. |
16. | Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä. |
17. | Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa. |
18. | He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi. |
19. | Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa? |
20. | Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?" |
21. | Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha, |
22. | koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa. |
23. | Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet; |
24. | hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa. |
25. | Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin. |
26. | Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen; |
27. | hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa; |
28. | hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa. |
29. | Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada. |
30. | Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan, |
31. | kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet. |
32. | Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä. |
33. | Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon. |
34. | Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa. |
35. | He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa. |
36. | Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä; |
37. | sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa. |
38. | Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta. |
39. | Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja. |
40. | Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa! |
41. | Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän. |
42. | He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta, |
43. | jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla, |
44. | muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda; |
45. | lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä; |
46. | antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä; |
47. | hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa; |
48. | antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille. |
49. | Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä. |
50. | Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan. |
51. | Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista. |
52. | Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa. |
53. | Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri. |
54. | Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut. |
55. | Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa. |
56. | Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria, |
57. | vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi. |
58. | He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla. |
59. | Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti. |
60. | Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle. |
61. | Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin. |
62. | Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa. |
63. | Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille. |
64. | Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä. |
65. | Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari. |
66. | Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän. |
67. | Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa, |
68. | vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa. |
69. | Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi. |
70. | Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista. |
71. | Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa. |
72. | Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä. |
← Psalms (78/150) → |