| ← Psalms (66/150) → |
| 1. | Veisuunjohtajalle; laulu, virsi. Kohottakaa Jumalalle riemuhuuto, kaikki maa, |
| 2. | veisatkaa hänen nimensä kunniaa, antakaa hänelle kunnia ja ylistys. |
| 3. | Sanokaa Jumalalle: "Kuinka peljättävät ovat sinun tekosi!" Sinun suuren voimasi tähden sinun vihollisesi matelevat sinun edessäsi. |
| 4. | Kaikki maa kumartakoon sinua ja veisatkoon sinun kiitostasi, veisatkoon sinun nimesi kiitosta. Sela. |
| 5. | Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä: hän on peljättävä teoissansa ihmisten lapsia kohtaan. |
| 6. | Meren hän muutti kuivaksi maaksi, jalkaisin käytiin virran poikki; silloin me iloitsimme hänestä. |
| 7. | Hän hallitsee voimallansa iankaikkisesti, hänen silmänsä vartioitsevat kansoja; niskoittelijat älkööt nostako päätänsä. Sela. |
| 8. | Kiittäkää, te kansat, meidän Jumalaamme, korkealle kaiuttakaa hänen ylistystänsä. |
| 9. | Hän antaa meidän sielullemme elämän eikä salli meidän jalkamme horjua. |
| 10. | Sillä sinä, Jumala, olet koetellut meitä, olet sulattanut meitä, niinkuin hopea sulatetaan. |
| 11. | Sinä veit meidät verkkoon, panit kuorman meidän lanteillemme. |
| 12. | Sinä annoit ihmisten ajaa päämme päällitse, me jouduimme tuleen ja veteen. Mutta sinä veit meidät yltäkylläisyyteen. |
| 13. | Minä tuon sinun huoneeseesi polttouhreja, täytän sinulle lupaukseni, |
| 14. | joihin minun huuleni avautuivat ja jotka minun suuni hädässäni lausui. |
| 15. | Lihavat polttouhrit minä sinulle uhraan ynnä oinasten uhrituoksun; minä uhraan sinulle härkiä ja kauriita. Sela. |
| 16. | Tulkaa, kuulkaa, niin minä kerron teille, kaikki te Jumalaa pelkääväiset, mitä hän on minun sielulleni tehnyt. |
| 17. | Häntä minä suullani huusin, ja ylistys tuli minun kielelleni. |
| 18. | Jos minulla olisi vääryys sydämessäni, ei Herra minua kuulisi. |
| 19. | Mutta Jumala kuuli minua ja otti vaarin minun rukoukseni äänestä. |
| 20. | Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hyljännyt minun rukoustani eikä ottanut minulta pois armoansa. |
| ← Psalms (66/150) → |