← Psalms (50/150) → |
1. | Aasafin virsi. Jumala, Herra Jumala, puhuu ja kutsuu maan auringon noususta hamaan sen laskuun. |
2. | Siionista, jonka kauneus on täydellinen, Jumala ilmestyy kirkkaudessa. |
3. | Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene, hänen edellänsä käy kuluttava tuli ja hänen ympärillänsä väkevä myrsky. |
4. | Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitakseen kansansa: |
5. | "Kootkaa minun eteeni minun hurskaani, jotka uhreja uhraten ovat tehneet minun kanssani liiton". |
6. | Ja taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, sillä Jumala on tuomari. Sela. |
7. | "Kuule, minun kansani, minä puhun; kuule, Israel, minä todistan sinua vastaan. Minä olen Jumala, sinun Jumalasi. |
8. | En minä sinun teurasuhreistasi sinua nuhtele, ja sinun polttouhrisi ovat aina minun edessäni. |
9. | En minä ota härkiä sinun talostasi enkä kauriita sinun tarhoistasi. |
10. | Sillä minun ovat kaikki metsän eläimet ja tuhansien vuorten karjat. |
11. | Minä tunnen kaikki vuorten linnut, ja kaikki, mikä kedolla liikkuu, on minun edessäni. |
12. | Jos minä isoaisin, en minä sitä sinulle sanoisi; sillä minun on maanpiiri ja kaikki, mitä siinä on. |
13. | Minäkö söisin härkien lihaa tai joisin kauristen verta? |
14. | Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle. |
15. | Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua." |
16. | Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: "Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi? |
17. | Sinä, joka vihaat kuritusta ja heität minun sanani selkäsi taakse! |
18. | Jos sinä näet varkaan, niin sinä mielistyt häneen, ja sinä pidät yhtä avionrikkojain kanssa. |
19. | Sinä päästät suusi puhumaan pahaa, ja sinun kielesi punoo petosta. |
20. | Sinä istut ja puhut veljeäsi vastaan, sinä panettelet äitisi poikaa. |
21. | Näitä sinä teet, ja minäkö olisin vaiti? Luuletko, että minä olen sinun kaltaisesi? Minä nuhtelen sinua ja asetan nämä sinun silmäisi eteen. |
22. | Ymmärtäkää tämä te, jotka Jumalan unhotatte, etten minä raatelisi, eikä olisi pelastajaa. |
23. | Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua; joka ottaa tiestänsä vaarin, sen minä annan nähdä Jumalan autuuden." |
← Psalms (50/150) → |