←  Psalms (37/150)  →
1. Daavidin virsi. Älä vihastu pahain tähden, älä kadehdi väärintekijöitä.
2. Sillä niinkuin heinä heidät pian niitetään pois, ja he lakastuvat niinkuin vihanta ruoho.
3. Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta;
4. silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.
5. Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee.
6. Ja hän antaa sinun vanhurskautesi nousta niinkuin valkeuden ja sinun oikeutesi niinkuin keskipäivän.
7. Hiljenny Herran edessä ja odota häntä. Älä vihastu siihen, jonka tie menestyy, mieheen, joka juonia punoo.
8. Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi.
9. Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan.
10. Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa.
11. Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.
12. Jumalaton miettii vanhurskaalle pahaa ja kiristelee hänelle hampaitansa;
13. mutta Herra nauraa hänelle, sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.
14. Jumalattomat paljastavat miekkansa ja jännittävät jousensa, kaataaksensa kurjan ja köyhän, teurastaaksensa ne, jotka ovat oikealla tiellä.
15. Mutta heidän miekkansa käy heidän omaan sydämeensä, ja heidän jousensa särkyvät.
16. Vanhurskaan vähä vara on parempi kuin monen jumalattoman tavarain paljous.
17. Sillä jumalattomain käsivarret särjetään, mutta Herra tukee vanhurskaita.
18. Herra tuntee nuhteettomain päivät, ja heidän perintönsä pysyy iankaikkisesti.
19. Pahana aikana he eivät joudu häpeään, ja nälän päivinä heillä on kyllin syötävää.
20. Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset ovat kuin niittyjen koreus: he katoavat, katoavat niinkuin savu.
21. Jumalaton ottaa lainan eikä maksa, mutta vanhurskas on armahtavainen ja antelias.
22. Sillä hänen siunaamansa perivät maan, mutta hänen kiroamansa hävitetään.
23. Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie hänelle kelpaa.
24. Jos hän lankeaa, ei hän maahan sorru, sillä Herra tukee hänen kättänsä.
25. Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.
26. Aina hän on armahtavainen ja antaa lainaksi, ja hänen lapsensa ovat siunaukseksi.
27. Karta pahaa ja tee hyvää, niin sinä pysyt iankaikkisesti.
28. Sillä Herra rakastaa oikeutta eikä hylkää hurskaitansa; heidät varjellaan iankaikkisesti, mutta jumalattomain siemen hävitetään.
29. Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.
30. Vanhurskaan suu lausuu viisautta, ja hänen kielensä puhuu oikeuden sanoja.
31. Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju.
32. Jumalaton väijyy vanhurskasta ja etsii häntä tappaaksensa.
33. Mutta Herra ei jätä häntä hänen käsiinsä eikä tuomitse häntä syylliseksi, kun hänen asiansa on oikeudessa.
34. Odota Herraa ja ota vaari hänen tiestänsä, niin hän korottaa sinut, ja sinä perit maan ja näet, kuinka jumalattomat hävitetään.
35. Minä näin jumalattoman, väkivaltaisen, rehevänä kuin viheriöivä puu, juurtunut paikoilleen.
36. Mutta kun ohi kuljettiin, katso, ei häntä enää ollut; minä etsin häntä, vaan häntä ei löytynyt.
37. Ota nuhteettomasta vaari, katso rehellistä: rauhan miehellä on tulevaisuus,
38. mutta luopuneet hukkuvat kaikki, ja jumalattomain tulevaisuus leikataan pois.
39. Mutta vanhurskasten pelastus tulee Herralta, hän on heidän linnansa ahdingon aikana.
40. Herra auttaa heitä ja vapahtaa heidät, vapahtaa jumalattomista ja pelastaa heidät; sillä he turvaavat häneen.
←  Psalms (37/150)  →