| ← Psalms (2/150) → |
| 1. | Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat? |
| 2. | Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan: |
| 3. | "Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä". |
| 4. | Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä. |
| 5. | Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan: |
| 6. | "Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni". |
| 7. | Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. |
| 8. | Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi. |
| 9. | Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät." |
| 10. | Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari. |
| 11. | Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella. |
| 12. | Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat. |
| ← Psalms (2/150) → |