← Psalms (144/150) → |
1. | Daavidin virsi. Kiitetty olkoon Herra, minun kallioni, joka opettaa minun käteni taistelemaan, minun sormeni sotimaan, |
2. | hän, joka antaa minulle armon; minun linnani, varustukseni ja pelastajani, minun kilpeni, jonka turviin minä pakenen, hän, joka laskee kansani minun valtani alle. |
3. | Herra, mikä on ihminen, että hänestä lukua pidät, mikä ihmislapsi, että häntä ajattelet! |
4. | Ihminen on kuin tuulen henkäys, hänen päivänsä niinkuin pakeneva varjo. |
5. | Herra, notkista taivaasi ja astu alas, kosketa vuoria, niin että ne suitsuavat. |
6. | Iske salamoita ja hajota heidät, lennätä nuolesi ja kauhistuta heidät. |
7. | Ojenna kätesi korkeudesta, tempaa ja pelasta minut suurista vesistä, muukalaisten kädestä, |
8. | joiden suu puhuu vilppiä ja joiden oikea käsi on valheen käsi! |
9. | Jumala, minä veisaan sinulle uuden virren, soitan sinulle kymmenkielisellä harpulla, |
10. | sinulle, joka annat kuninkaille voiton ja tempaat palvelijasi Daavidin turvaan pahalta miekalta. |
11. | Tempaa ja pelasta minut muukalaisten käsistä, joiden suu puhuu vilppiä ja joiden oikea käsi on valheen käsi. |
12. | Niin meidän poikamme ovat nuoruudessaan kuin korkealle kohoavat kasvit, tyttäremme kuin temppelin veistetyt kulmapatsaat; |
13. | meidän aittamme ovat täynnä, ja antavat kaikkinaista viljaa, meidän lampaamme lisääntyvät laitumillamme tuhansin ja kymmenin tuhansin; |
14. | meidän härkiemme kuormat ovat runsaat, ei ole aukkoa muurissa, ei ole pakolaista, ei kuulu valitushuutoa kaduillamme. |
15. | Autuas se kansa, jolle näin käy, autuas se kansa, jonka Jumala Herra on! |
← Psalms (144/150) → |