| ← Psalms (141/150) → |
| 1. | Daavidin virsi. Herra, minä huudan sinua, riennä minun tyköni. Ota korviisi minun ääneni, kun minä sinua huudan. |
| 2. | Minun rukoukseni olkoon suitsutusuhri sinun kasvojesi edessä, minun kätteni kohottaminen olkoon ehtoouhri. |
| 3. | Herra, pane minun suulleni vartija, vartioitse minun huulteni ovea. |
| 4. | Älä salli minun sydämeni taipua pahaan, pitämään jumalatonta menoa väärintekijäin kanssa. Minä en tahdo maistaa heidän herkkupalojansa. |
| 5. | Lyököön minua vanhurskas: se on rakkautta; kurittakoon hän minua: se on öljyä minun päähäni, siitä minun pääni älköön kieltäytykö. Sillä vielä vähän aikaa, niin minun rukoukseni täyttyy, mutta heidän käy pahoin: |
| 6. | heidän päämiehensä syöstään kalliolta alas, ja silloin kuullaan minun sanani suloisiksi. |
| 7. | Niinkuin maa kynnetään ja kuokitaan, niin ovat meidän luumme hajotetut tuonelan kuilun suulle. |
| 8. | Mutta sinuun, Herra, Herra, minun silmäni katsovat, sinuun minä turvaan. Älä hylkää minun sieluani. |
| 9. | Varjele minua niiden pauloista, jotka minua pyydystävät, väärintekijäin ansoista. |
| 10. | Kaatukoot kaikki jumalattomat omiin kuoppiinsa; mutta suo minun ne välttää. |
| ← Psalms (141/150) → |