| ← Psalms (139/150) → |
| 1. | Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. |
| 2. | Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. |
| 3. | Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. |
| 4. | Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne. |
| 5. | Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni. |
| 6. | Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen. |
| 7. | Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä? |
| 8. | Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä. |
| 9. | Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin, |
| 10. | sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun. |
| 11. | Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi", |
| 12. | niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus. |
| 13. | Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa. |
| 14. | Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää. |
| 15. | Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä. |
| 16. | Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut. |
| 17. | Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niitten luku! |
| 18. | Jos minä tahtoisin ne lukea, olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä. -Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi. |
| 19. | Jumala, jospa sinä surmaisit jumalattomat! Ja te murhamiehet, väistykää minusta pois! |
| 20. | Sillä he puhuvat sinusta petollisesti ja lausuvat turhaan sinun nimesi-nuo sinun vihollisesi. |
| 21. | Herra, enkö minä vihaisi niitä, jotka sinua vihaavat, enkö inhoaisi niitä, jotka sinua vastustavat? |
| 22. | Kaikella vihalla minä heitä vihaan, he ovat minun omia vihollisiani. |
| 23. | Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. |
| 24. | Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle. |
| ← Psalms (139/150) → |