| ← Psalms (137/150) → |
| 1. | Baabelin virtain vierillä-siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme. |
| 2. | Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme. |
| 3. | Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: "Veisatkaa meille Siionin virsiä". |
| 4. | Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla? |
| 5. | Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni. |
| 6. | Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani. |
| 7. | Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: "Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!" |
| 8. | Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt! |
| 9. | Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon! |
| ← Psalms (137/150) → |