| ← Psalms (12/150) → |
| 1. | Veisuunjohtajalle; matalassa äänialassa; Daavidin virsi. (H12:2) Auta, Herra, sillä hurskaat ovat hävinneet, uskolliset ovat kadonneet ihmislasten joukosta. |
| 2. | (H12:3) He puhuvat valhetta toinen toisellensa, puhuvat liukkain huulin, kaksimielisin sydämin. |
| 3. | (H12:4) Hävittäköön Herra kaikki liukkaat huulet, kielen, joka kerskuen puhuu, |
| 4. | (H12:5) ne, jotka sanovat: "Kielemme voimalla me olemme väkevät; huulemme ovat meidän tukemme; kuka on meille herra?" |
| 5. | (H12:6) "Kurjien sorron tähden, köyhien huokausten tähden minä nyt nousen", sanoo Herra, "tuon pelastuksen sille, joka sitä huoaten ikävöitsee". |
| 6. | (H12:7) Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua. |
| 7. | (H12:8) Sinä, Herra, varjelet heitä, suojelet hänet iäti tältä sukukunnalta. |
| 8. | (H12:9) Yltympäri jumalattomat rehentelevät, kun kataluus pääsee valtaan ihmislasten seassa. |
| ← Psalms (12/150) → |