| ← Psalms (116/150) → |
| 1. | Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee minun ääneni ja rukoukseni; |
| 2. | sillä hän on kallistanut korvansa minun puoleeni, ja minä huudan häntä avuksi kaiken elinaikani. |
| 3. | Kuoleman paulat piirittivät minut, tuonelan ahdistukset kohtasivat minua; minä jouduin hätään ja murheeseen. |
| 4. | Mutta minä huusin avukseni Herran nimeä: "Oi Herra, pelasta minun sieluni!" |
| 5. | Herra on armollinen ja vanhurskas, meidän Jumalamme on laupias. |
| 6. | Herra varjelee yksinkertaiset; minä olin viheliäinen, mutta hän auttoi minua. |
| 7. | Palaja, sieluni, takaisin lepoosi, sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin. |
| 8. | Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta, minun silmäni kyynelistä, jalkani kompastumasta. |
| 9. | Minä saan vaeltaa Herran kasvojen edessä elävien maassa. |
| 10. | Minä uskon, sentähden minä puhun, minä, joka olin kovin vaivattu. |
| 11. | Minä sanoin hädässäni: "Kaikki ihmiset ovat valhettelijoita". |
| 12. | Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa minua kohtaan? |
| 13. | Minä kohotan pelastuksen maljan ja huudan avukseni Herran nimeä. |
| 14. | Minä täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä. |
| 15. | Kallis on Herran silmissä hänen hurskaittensa kuolema. |
| 16. | Oi Herra, minä olen sinun palvelijasi, sinun palvelijasi minä olen, sinun palvelijattaresi poika! Sinä päästit minun siteeni. |
| 17. | Sinulle minä uhraan kiitosuhrin ja huudan avukseni Herran nimeä. |
| 18. | Minä täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä |
| 19. | Herran huoneen esikartanoissa, sinun keskelläsi, Jerusalem. Halleluja! |
| ← Psalms (116/150) → |