← Psalms (109/150) → |
1. | Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti. |
2. | Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä. |
3. | Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan. |
4. | Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen. |
5. | He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla. |
6. | Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa. |
7. | Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi. |
8. | Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa. |
9. | Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi. |
10. | Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta. |
11. | Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä. |
12. | Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa. |
13. | Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa. |
14. | Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois. |
15. | Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä. |
16. | Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet. |
17. | Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas. |
18. | Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy. |
19. | Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy. |
20. | Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan. |
21. | Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut. |
22. | Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani. |
23. | Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka. |
24. | Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi. |
25. | Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä. |
26. | Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen; |
27. | ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit. |
28. | Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita. |
29. | Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta. |
30. | Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä. |
31. | Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat. |
← Psalms (109/150) → |