← Psalms (107/150) → |
1. | Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. |
2. | Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta |
3. | ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta. |
4. | He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia. |
5. | Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä. |
6. | Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. |
7. | Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin. |
8. | Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. |
9. | Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä. |
10. | He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin, |
11. | koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon. |
12. | Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa. |
13. | Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. |
14. | Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa. |
15. | Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. |
16. | Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat. |
17. | He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden. |
18. | Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja. |
19. | Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan. |
20. | Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta. |
21. | Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. |
22. | Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään. |
23. | He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä. |
24. | He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä. |
25. | Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot. |
26. | He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta. |
27. | He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi. |
28. | Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan. |
29. | Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät. |
30. | He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan. |
31. | Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan. |
32. | Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt. |
33. | Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi, |
34. | hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden. |
35. | Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi. |
36. | Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa. |
37. | Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän. |
38. | Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa. |
39. | Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla, |
40. | niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa, |
41. | hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat. |
42. | Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa. |
43. | Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja. |
← Psalms (107/150) → |