← Psalms (104/150) → |
1. | Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi. |
2. | Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan; |
3. | sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä. |
4. | Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit. |
5. | Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti. |
6. | Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet. |
7. | Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon; |
8. | vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut. |
9. | Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata. |
10. | Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat. |
11. | Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat. |
12. | Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä. |
13. | Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa. |
14. | Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän |
15. | ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä. |
16. | Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut. |
17. | Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä. |
18. | Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja. |
19. | Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa. |
20. | Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet. |
21. | Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa. |
22. | Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata. |
23. | Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti. |
24. | Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi. |
25. | Merikin, suuri ja aava-siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä. |
26. | Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään. |
27. | Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa. |
28. | Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä. |
29. | Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen. |
30. | Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon. |
31. | Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita, |
32. | hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat. |
33. | Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän. |
34. | Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa. |
35. | Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja! |
← Psalms (104/150) → |