Psalms (102/150)

← Psalms (102/150) →

Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. (H102:2) Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.

(H102:3) Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.

(H102:4) Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.

(H102:5) Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.

(H102:6) Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.

(H102:7) Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.

(H102:8) Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.

(H102:9) Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.

(H102:10) Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä

10.

(H102:11) sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.

11.

(H102:12) Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.

12.

(H102:13) Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.

13.

(H102:14) Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.

14.

(H102:15) Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.

15.

(H102:16) Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,

16.

(H102:17) kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,

17.

(H102:18) kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.

18.

(H102:19) Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,

19.

(H102:20) että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,

20.

(H102:21) kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,

21.

(H102:22) jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,

22.

(H102:23) kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.

23.

(H102:24) Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.

24.

(H102:25) Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.

25.

(H102:26) Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.

26.

(H102:27) Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.

27.

(H102:28) Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.

28.

(H102:29) Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.

← Psalms (102/150) →