| ← Psalms (10/150) → |
| 1. | Miksi, Herra, seisot niin kaukana, miksi kätkeydyt ahdingon aikoina? |
| 2. | Jumalattomien ylpeyden tähden kurja kärsii, takertuu heidän punomiinsa juoniin. |
| 3. | Sillä jumalaton kerskaa omista himoistansa, ja kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa. |
| 4. | Jumalaton sanoo ylvästellen: "Ei hän kosta". "Ei Jumalaa ole" -siinä kaikki hänen ajatuksensa. |
| 5. | Hänen hankkeensa menestyvät joka aika. Sinun tuomiosi ovat korkealla, kaukana hänestä; kaikille vastustajilleen hän hymähtää. |
| 6. | Hän sanoo sydämessään: "En horju minä, en ikinä joudu onnettomuuteen". |
| 7. | Hänen suunsa on täynnä kirousta, petosta, sortoa; tuho ja turmio on hänen kielensä alla. |
| 8. | Kylien vaiheilla hän istuu väijyksissä, hän murhaa salaa syyttömän. Hänen silmänsä vaanivat onnetonta. |
| 9. | Kätkössään hän väijyy, niinkuin leijona pensaikossa, hän väijyy hyökätäksensä kurjan kimppuun; hän saa kurjan kiinni, vetää hänet verkkoonsa. |
| 10. | Hän kyyristyy, painautuu maahan, ja onnettomat joutuvat hänen kynsiinsä. |
| 11. | Hän sanoo sydämessään: "Jumala sen unhottaa, hän on peittänyt kasvonsa, hän ei sitä ikinä näe". |
| 12. | Nouse, Herra, kohota kätesi, Jumala! Älä unhota kurjia. |
| 13. | Miksi jumalaton pilkkaa Jumalaa? Miksi hän sanoo sydämessään: "Et sinä kosta?" |
| 14. | Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja sinä otat sen oman kätesi huomaan; sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja. |
| 15. | Murskaa jumalattoman käsivarsi ja kosta pahan jumalattomuus, niin ettei häntä enää löydetä. |
| 16. | Herra on kuningas ainiaan ja iankaikkisesti; hävinneet ovat pakanat hänen maastansa. |
| 17. | Sinä kuulet nöyrien halajamisen, Herra, sinä vahvistat heidän sydämensä, sinä teroitat korvasi, |
| 18. | auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa, ettei ihminen, joka maasta on, enää saisi kauhua aikaan. |
| ← Psalms (10/150) → |