← Proverbs (8/31) → |
1. | Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua? |
2. | Ylös kummuille, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut. |
3. | Porttien pielissä, kaupungin portilla, oviaukoissa hän huutaa: |
4. | "Teitä minä kutsun, miehet, ja ihmislapsille kaikuu minun ääneni. |
5. | Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät. |
6. | Kuulkaa, sillä jalosti minä puhun, ja avaan huuleni puhumaan, mikä oikein on; |
7. | sillä totuutta minun suuni haastaa, ja jumalattomuus on minun huulilleni kauhistus. |
8. | Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki, ei ole niissä mitään petollista, ei väärää. |
9. | Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle, suorat niille, jotka löysivät tiedon. |
10. | Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata, ja tieto ennen valituinta kultaa. |
11. | Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa. |
12. | Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden. |
13. | Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan. |
14. | Minulla on neuvo ja neuvokkuus; minä olen ymmärrys, minulla on voima. |
15. | Minun avullani kuninkaat hallitsevat, ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät. |
16. | Minun avullani päämiehet vallitsevat ja ylhäiset, maan tuomarit kaikki. |
17. | Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut. |
18. | Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus. |
19. | Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani voitto valituinta hopeata parempi. |
20. | Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa, |
21. | antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa. |
22. | Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua. |
23. | Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista. |
24. | Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita. |
25. | Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä, |
26. | kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan. |
27. | Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle, |
28. | kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman, |
29. | kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset, |
30. | silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin; |
31. | leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset. |
32. | Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni! |
33. | Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan. |
34. | Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä! |
35. | Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion. |
36. | Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa." |
← Proverbs (8/31) → |