← John (10/21) → |
1. | "Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ei mene ovesta lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta, se on varas ja ryöväri. |
2. | Mutta joka menee ovesta sisälle, se on lammasten paimen. |
3. | Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat hänen ääntänsä; ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos. |
4. | Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä. |
5. | Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä." |
6. | Tämän kuvauksen Jeesus puhui heille; mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hänen puheensa tarkoitti. |
7. | Niin Jeesus vielä sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: minä olen lammasten ovi. |
8. | Kaikki, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat varkaita ja ryöväreitä; mutta lampaat eivät ole heitä kuulleet. |
9. | Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. |
10. | Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. |
11. | Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. |
12. | Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne. |
13. | Hän pakenee, sillä hän on palkattu eikä välitä lampaista. |
14. | Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut, |
15. | niinkuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä. |
16. | Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen. |
17. | Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin. |
18. | Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni." |
19. | Niin syntyi taas erimielisyys juutalaisten kesken näiden sanain tähden. |
20. | Ja useat heistä sanoivat: "Hänessä on riivaaja, ja hän on järjiltään; mitä te häntä kuuntelette?" |
21. | Toiset sanoivat: "Nämä eivät ole riivatun sanoja; eihän riivaaja voi avata sokeain silmiä?" |
22. | Sitten oli temppelin vihkimisen muistojuhla Jerusalemissa, ja oli talvi. |
23. | Ja Jeesus käyskeli pyhäkössä, Salomon pylväskäytävässä. |
24. | Niin juutalaiset ympäröivät hänet ja sanoivat hänelle: "Kuinka kauan sinä pidät meidän mieltämme kiihdyksissä? Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille suoraan." |
25. | Jeesus vastasi heille: "Minä olen sanonut sen teille, ja te ette usko. Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta. |
26. | Mutta te ette usko, sillä te ette ole minun lampaitani. |
27. | Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. |
28. | Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. |
29. | Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä. |
30. | Minä ja Isä olemme yhtä." |
31. | Niin juutalaiset ottivat taas kiviä maasta kivittääksensä hänet. |
32. | Jeesus vastasi heille: "Minä olen näyttänyt teille monta hyvää tekoa, jotka ovat Isästä; mikä niistä on se, jonka tähden te tahdotte minut kivittää?" |
33. | Juutalaiset vastasivat hänelle: "Hyvän teon tähden me emme sinua kivitä, vaan jumalanpilkan tähden, ja koska sinä, joka olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi". |
34. | Jeesus vastasi heille: "Eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna: 'Minä sanoin: te olette jumalia'? |
35. | Jos hän sanoo jumaliksi niitä, joille Jumalan sana tuli-ja Raamattu ei voi raueta tyhjiin- |
36. | niin kuinka te sanotte sille, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan: 'Sinä pilkkaat Jumalaa', sentähden että minä sanoin: 'Minä olen Jumalan Poika'? |
37. | Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua. |
38. | Mutta jos minä niitä teen, niin, vaikka ette uskoisikaan minua, uskokaa minun tekojani, että tulisitte tuntemaan ja ymmärtäisitte Isän olevan minussa ja minun olevan Isässä." |
39. | Niin he taas tahtoivat ottaa hänet kiinni, mutta hän lähti pois heidän käsistänsä. |
40. | Ja hän meni taas Jordanin tuolle puolelle siihen paikkaan, missä Johannes ensin kastoi, ja viipyi siellä. |
41. | Ja monet tulivat hänen tykönsä ja sanoivat: "Johannes ei tehnyt yhtäkään tunnustekoa; mutta kaikki, mitä Johannes sanoi tästä, on totta". |
42. | Ja monet siellä uskoivat häneen. |
← John (10/21) → |