Job (41/42)

← Job (41/42) →

(H40:20) Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?

(H40:21) Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken?

(H40:22) Rukoileeko se sinua paljon, tahi puhutteleeko se sinua lempeästi?

(H40:23) Tekeekö se liiton sinun kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti?

(H40:24) Voitko leikkiä sillä niinkuin lintusella tahi sitoa sen tyttöjesi pidellä?

(H40:25) Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa, jakavatko sen kauppamiesten kesken?

(H40:26) Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita ja sen pään kala-ahraimia?

(H40:27) Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä!

(H40:28) Katso, siinä toivo pettää; jo sen näkemisestä sortuu maahan."

10.

(H41:1) "Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni?

11.

(H41:2) Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.

12.

(H41:3) En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.

13.

(H41:4) Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?

14.

(H41:5) Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.

15.

(H41:6) Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.

16.

(H41:7) Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.

17.

(H41:8) Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.

18.

(H41:9) Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.

19.

(H41:10) Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.

20.

(H41:11) Sen sieramista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.

21.

(H41:12) Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.

22.

(H41:13) Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.

23.

(H41:14) Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.

24.

(H41:15) Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.

25.

(H41:16) Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.

26.

(H41:17) Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.

27.

(H41:18) Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu.

28.

(H41:19) Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.

29.

(H41:20) Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.

30.

(H41:21) Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.

31.

(H41:22) Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.

32.

(H41:23) Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.

33.

(H41:24) Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi.

34.

(H41:25) Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on; se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas."

← Job (41/42) →