← Job (33/42) → |
1. | "Mutta kuule nyt, Job, minun puhettani, ja ota korviisi kaikki minun sanani. |
2. | Katso, minä olen avannut suuni, kieleni puhuu suulakeni alla. |
3. | Vilpittömästä sydämestä lähtevät sanani; mitä tietävät, sen huuleni suoraan sanovat. |
4. | Jumalan henki on minut luonut, ja Kaikkivaltiaan henkäys elävöittää minut. |
5. | Vastaa minulle, jos taidat; varustaudu minua vastaan, nouse taisteluun. |
6. | Katso, Jumalan edessä minä olen samanlainen kuin sinä: hyppysellinen savea olen minäkin. |
7. | Katso, ei käy minusta kauhu, joka sinut peljästyttää, eikä minun painoni ole raskaana ylläsi. |
8. | Mutta sinä olet sanonut korvieni kuullen, minä olen kuullut sinun sanojesi äänen: |
9. | 'Puhdas minä olen, rikoksesta vapaa; olen viaton, eikä minussa ole vääryyttä. |
10. | Katso, hän keksii vihan syitä minua vastaan, hän pitää minua vihollisenansa; |
11. | hän panee minun jalkani jalkapuuhun, vartioitsee kaikkia minun polkujani.' |
12. | Katso, sinä et ole oikeassa-niin minä vastaan sinulle-sillä Jumala on suurempi kuin ihminen. |
13. | Miksi olet riidellyt häntä vastaan, jos hän ei vastaa kaikkiin ihmisen sanoihin? |
14. | Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella; sitä vain ei huomata. |
15. | Unessa, öisessä näyssä, kun raskas uni valtaa ihmiset ja he nukkuvat vuoteillansa, |
16. | silloin hän avaa ihmisten korvat ja sinetillä vahvistaa heidän saamansa kurituksen, |
17. | kääntääkseen ihmisen pois pahasta teosta ja varjellakseen miestä ylpeydestä, |
18. | säästääkseen hänen sielunsa haudasta ja hänen henkensä syöksymästä peitsiin. |
19. | Myös kuritetaan häntä tuskalla vuoteessansa, kun hänen luissaan on lakkaamaton kapina, |
20. | ja hänen henkensä inhoaa leipää ja hänen sielunsa herkkuruokaa. |
21. | Hänen lihansa kuihtuu näkymättömiin, ja hänen luunsa, ennen näkymättömät, paljastuvat. |
22. | Näin lähenee hänen sielunsa hautaa ja hänen henkensä kuolonvaltoja. |
23. | Jos silloin on hänen puolellansa enkeli, välittäjä, yksi tuhansista, todistamassa ihmisen puolesta hänen vilpittömyyttään, |
24. | niin Jumala armahtaa häntä ja sanoo: 'Vapauta hänet, ettei hän mene hautaan; minä olen saanut lunastusmaksun'. |
25. | Silloin hänen ruumiinsa taas uhkuu nuoruuden voimaa, hän palajaa takaisin nuoruutensa päiviin. |
26. | Hän rukoilee Jumalaa, ja Jumala mielistyy häneen ja antaa hänen riemuiten katsella hänen kasvojaan; niin hän palauttaa ihmiselle hänen vanhurskautensa. |
27. | Hänpä nyt laulaa muille ihmisille ja sanoo: 'Minä olin tehnyt syntiä ja vääristänyt oikean, mutta ei sitä kostettu minulle; |
28. | hän pelasti minun sieluni joutumasta hautaan, ja minun henkeni saa iloiten katsella valkeutta'. |
29. | Katso, kaiken tämän tekee Jumala kahdesti ja kolmastikin ihmiselle, |
30. | palauttaakseen hänen sielunsa haudasta ja antaakseen elämän valkeuden hänelle loistaa. |
31. | Tarkkaa, Job, kuule minua; vaikene ja anna minun puhua. |
32. | Mutta jos sinulla on, mitä sanoa, niin vastaa minulle; puhu, sillä mielelläni soisin sinun olevan oikeassa. |
33. | Ellei, niin kuule minua; vaikene, niin minä opetan sinulle viisautta." |
← Job (33/42) → |