| ← Job (32/42) → |
| 1. | Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas, |
| 2. | vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana, |
| 3. | ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä. |
| 4. | Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat. |
| 5. | Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, vihastui hän. |
| 6. | Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi: "Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhat; sentähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille. |
| 7. | Minä ajattelin: 'Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta'. |
| 8. | Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä. |
| 9. | Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein. |
| 10. | Sentähden minä sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän. |
| 11. | Katso, minä olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne, kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat. |
| 12. | Niin, minä tarkkasin teitä; mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja kumonnut, ei kukaan teistä voinut vastata hänen puheisiinsa. |
| 13. | Älkää sanoko: 'Meitä vastassa on ilmetty viisaus, vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen'. |
| 14. | Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut, enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne. |
| 15. | He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa; sanat puuttuvat heiltä. |
| 16. | Odottaisinko minä, kun he eivät puhu, kun he siinä seisovat enää vastaamatta? |
| 17. | Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän. |
| 18. | Sillä minä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua. |
| 19. | Katso, minun rintani on kuin viini, jolle ei reikää avata, se on pakahtumaisillaan niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit. |
| 20. | Tahdon puhua, saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata. |
| 21. | En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele. |
| 22. | Sillä en osaa imarrella; silloin Luojani ottaisi minut kohta pois." |
| ← Job (32/42) → |