← Job (31/42) → |
1. | "Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen! |
2. | Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta? |
3. | Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille. |
4. | Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani? |
5. | Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen, |
6. | punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni. |
7. | Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini, |
8. | niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön juurinensa. |
9. | Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella, |
10. | niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut; |
11. | sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos, |
12. | tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni. |
13. | Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita minun kanssani, |
14. | niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan? |
15. | Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut? |
16. | Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan? |
17. | Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä? |
18. | En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä. |
19. | Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla, |
20. | jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla, |
21. | jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa, |
22. | niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa. |
23. | Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä. |
24. | Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani', |
25. | jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi, |
26. | jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi, |
27. | sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti, |
28. | niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan. |
29. | Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi? |
30. | En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä. |
31. | Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin? |
32. | Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin. |
33. | Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni, |
34. | säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta? |
35. | Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan! |
36. | Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi. |
37. | Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas. |
38. | Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät, |
39. | jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan, |
40. | niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa." Tähän päättyvät Jobin puheet. |
← Job (31/42) → |