| ← Job (26/42) → |
| 1. | Job vastasi ja sanoi: |
| 2. | "Kuinka oletkaan auttanut voimatonta, tukenut heikkoa käsivartta! |
| 3. | Kuinka oletkaan neuvonut taitamatonta ja ilmituonut paljon ymmärrystä! |
| 4. | Kenelle oikein olet puheesi pitänyt, ja kenen henki on sinusta käynyt? |
| 5. | Haamut alhaalla värisevät, vetten ja niiden asukasten alla. |
| 6. | Paljaana on tuonela hänen edessänsä, eikä ole manalalla peitettä. |
| 7. | Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden päälle. |
| 8. | Hän sitoo vedet pilviinsä, eivätkä pilvet halkea niiden alla. |
| 9. | Hän peittää valtaistuimensa näkyvistä, levittää pilvensä sen ylitse. |
| 10. | Hän on vetänyt piirin vetten pinnalle, siihen missä valo päättyy pimeään. |
| 11. | Taivaan patsaat huojuvat ja hämmästyvät hänen nuhtelustaan. |
| 12. | Voimallansa hän kuohutti meren, ja taidollansa hän ruhjoi Rahabin. |
| 13. | Hänen henkäyksestään kirkastui taivas; hänen kätensä lävisti kiitävän lohikäärmeen. |
| 14. | Katso, nämä ovat ainoastaan hänen tekojensa äärten häämötystä, ja kuinka hiljainen onkaan kuiskaus, jonka hänestä kuulemme! Mutta kuka käsittää hänen väkevyytensä jylinän?" |
| ← Job (26/42) → |