| ← Job (18/42) → |
| 1. | Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi: |
| 2. | "Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme. |
| 3. | Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät? |
| 4. | Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi-sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa? |
| 5. | Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista. |
| 6. | Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä. |
| 7. | Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan. |
| 8. | Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä. |
| 9. | Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni; |
| 10. | hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka. |
| 11. | Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen. |
| 12. | Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan. |
| 13. | Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen. |
| 14. | Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö. |
| 15. | Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä. |
| 16. | Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa. |
| 17. | Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita. |
| 18. | Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä. |
| 19. | Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa. |
| 20. | Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus. |
| 21. | Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä." |
| ← Job (18/42) → |