←  Job (11/42)  →

---

1.

Sitten naemalainen Soofar lausui ja sanoi:

2.

"Jäisikö suulas puhe vastausta vaille, ja saisiko suupaltti olla oikeassa?

3.

Saattaisivatko jaarituksesi miehet vaikenemaan, niin että saisit pilkata, kenenkään sinua häpeään häätämättä?

4.

Sanoithan: 'Minun opetukseni on selkeä, ja minä olen puhdas sinun silmissäsi'.

5.

Mutta jospa Jumala puhuisi ja avaisi huulensa sinua vastaan

6.

ja ilmaisisi sinulle viisauden salaisuudet, että hänellä on ymmärrystä monin verroin! Silloin huomaisit, että Jumala on painanut unhoon montakin pahaa tekoasi.

7.

Sinäkö käsittäisit Jumalan tutkimattomuuden tahi pääsisit Kaikkivaltiaan täydellisyydestä perille?

8.

Se on korkea kuin taivas-mitä voit tehdä, syvempi kuin tuonela-mitä voit ymmärtää?

9.

Se on pitempi kuin maa ja laveampi kuin meri.

10.

Jos hän liitää paikalle ja vangitsee ja kutsuu oikeuden kokoon, niin kuka voi häntä estää?

11.

Sillä hän tuntee valheen miehet, vääryyden hän näkee tarkkaamattakin.

12.

Onttopäinen mies voi viisastua ja villiaasin varsa ihmistyä.

13.

Jos sinäkin valmistat sydämesi ja ojennat kätesi hänen puoleensa-

14.

mutta jos kädessäsi on vääryys, heitä se kauas äläkä anna petoksen asua majoissasi-

15.

silloin saat kohottaa kasvosi ilman häpeän tahraa, olet kuin vaskesta valettu etkä mitään pelkää.

16.

Silloin unhotat onnettomuutesi, muistelet sitä kuin vettä, joka on virrannut pois.

17.

Elämäsi selkenee kirkkaammaksi keskipäivää, pimeänkin aika on niinkuin aamunkoitto.

18.

Silloin olet turvassa, sillä sinulla on toivo; tähystelet-käyt turvallisesti levolle,

19.

asetut makaamaan, kenenkään peljättämättä, ja monet etsivät sinun suosiotasi.

20.

Mutta jumalattomain silmät raukeavat; turvapaikka on heiltä mennyt, ja heidän toivonsa on huokaus."

---

←  Job (11/42)  →